Kivisestä kaupungista

Pieniä iltamietteitä

2012-03-03T23:36:00.000+01:00

Ilta. Hiljainen ilta. Olen siirtynyt olohuoneesta/ruokailutilasta/keittiönjatkotilasta makuuhuoneeseen. Parempi koneelle, parempi minulle. On kuin minulla olisi oma pieni soppi täällä nurkassani.

Kättä särkee. Pikkurillin alapuolelta alkavaa lihasta, jos ollaan tarkkoja. Sen siitä saa, kun klikkailee uudella epähiirimäisellä hiirellä. Olen kuitenkin ihastunut siihen, litteään epähiireeni. Siinä on iPad-tyyppisiä toimintoja, sivustotkin saa isoksi tai pieneksi tuosta noin vaan yksinkertaisella kahden sormen liikkeellä. Mutta tottumaton lihas on joutunut rasitukselle, se hangoittelee vastaan.

Ihmeellinen teknologia. Miten erilaista elämä olisikaan ilman sitä. Aivan toisenlaista. En minä tätä tässä kirjoittelisi, vaan... no, ehkä nukkuisin. Onhan jo sen aika.

Mantelipuut kukkivat

2012-02-29T23:54:00.000+01:00

On taas se aika vuodesta, kun mantelipuut kukkivat. Näitä ajattelen ja käyn nukkumaan. Koitan palata taas kiviseen kaupunkiini. Kauniiseen, niin kauniiseen kaupunkiini.

Fatalismista

2012-02-29T19:45:00.000+01:00

Mietin tänään – taas kerran – japanilaisia ystäviäni. He asuvat tuolla tämänpäiväisellä järistysalueella, Chibassa, Tokiossa, muissa Tokion lähiöissä. Yritän toisinaan kysellä, miten asiat ovat, onko heillä kaikki hyvin. Miten lapset voivat. Juuri syntyneet tai parivuotiaat.

Mutta kaikkihan on tietenkin hyvin. Tiedän, että he eivät koskaan sanoisi mitään, mikä voisi täällä kaukana huolestuttaa. Tai ehkä he tottuvat. Näin on ja sille ei voi mitään. Shouganai. Sana, jonka opin ensimmäisten päivien aikana Japanissa. Ei sille voi mitään. Asiat vain ovat näin.

Joitakin päiviä (viikkoja?) sitten Ranskan televisio näytti reportaasin Japanista, aiheenaan vuosi tsunamin jälkeen. Se oli mielenkiintoinen reppari, syvällinenkin. Mutta mikä siitä jäi mieleen? Ranskalaisten televisioväen vakavat kasvot. Ja sana fatalismi, jota he toistivat useamman kerran. Hämmästyneenä, jotenkin järkyttyneenä. Ehkä sellainen on vierasta vallankumouksen lapsille.

Ei japanilainen nouse barrikadeille. Tai no, yhdessä pikkukylässä olivat kyläläiset kolmikymppisen miehen johdolla nousseet vastustamaan rannalle rakennettavaa ydinvoimalaa. Minun mieheni tarkisti ensimmäisenä, että kyläläiset ovat oikeasti kyläläisiä, eivätkä ammattimielenosoittajia, kuten yleensä. No, ydinvoimalan rakentaminen on jäissä viime vuoden tapahtumien jälkeen. Kyläläiset voivat huoahtaa helpotuksesta. Heidän merensä on kaunis ja rikas. Niin oli Toohokunkin, kunnes ydinonnettomuus pilasi kaiken.

Huoli

2012-02-29T19:18:00.001+01:00

En voi sille mitään... olen vaan niin huolissani. Chiban, joka on yksi Tokion nukkumalähiöistä, edustalla on ollut tänään voimakkaiden maanjäristysten ketju. Yhteensä kahdeksan järistystä, M5.9–M7.3, ja kunkin keskus on ollut 10 kilometrin syvyydessä, vain tuo vaimein, 5,9 magnitudin järistys on ollut 20 km:n syvyydessä.

Sanotaan, että Tokioon on tulossa pian voimakas maanjäristys.

Eikö tämä koskaan lopu?

580 000 pommituslentoa

2012-02-29T11:44:00.002+01:00

Missä? kysyt. Et ehkä muista. Et ehkä ole koskaan kuullut. Tiedät kyllä, että sotaa on käyty, ja siinä kaikki. Sehän on kaukainen maa. Nimen tiedät, et paljon muuta.

Maa on Laos. Sotaa käytiin (vai vierasta maata tuhottiin?) vuosien 1964 ja 1973 välillä. Joka kahdeksas minuutti ilmaan nousi täydessä pommilastissa oleva lentokone. Laosiin kylvettiin yli 2 miljoonaa tonnia pommeja, tonni asukasta kohti. Et varmaan ylläty, että pommittaja oli Yhdysvallat. Ovatko he pyytäneet anteeksi tuhoja? Ovatko he auttaneet tuhoamansa maan kansaa? Ovatko he koskaan edes maininneet asiasta?

Olen jo pitkään miettinyt, minkälaiseen lukuun päästäisiin, jos laskettaisiin yhteen kaikki ne ihmiset, jotka ovat kuolleet amerikkalaisten pommituksissa, iskuissa tai muuten niiden seurauksena. Kaikkien näiden vuosien aikana. Jos aloitettaisiin laskemaan vaikka ihan vain toisesta maailmansodasta ja päädyttäisiin tähän päivään. Sotarikoksia. Toinen toisensa jälkeen.

Yllätyksekseni luin aiheesta eräästä suomalaisesta pitkän linjan sanomalehdestä. Matkailusivuilta. Kun muualla etsitään extremekokemuksia ja luksusta (huoh), on vielä yksi, joka kertoo edes rivien välissä maasta turismin ulkopuolella. Ja puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Chapeau. Hatunnosto.

Pieni muutos

2012-02-16T12:43:00.000+01:00

Tein pienen muutoksen ja pudotin blogin nimestä kirjoituksia-sanan, olihan se sellaisenaan lähellä nyt uudestaan avaamaani keittiökirjeblogin nimeä. En tällä hetkellä tiedä, mihin suuntaan tämä blogi lähtee kehittymään, vai lähteekö lainkaan. Olkoon. Ehkä se tulee itsekseen. Juuri nyt ei ole mitään kummempaa sanottavaa.

Kuvitelma

2012-01-31T18:21:00.001+01:00

Lumihiutaleet putoilivat hiljakseen harmaalta taivaalta. Maa ei ollut kuitenkaan kylmä ja märät hiutaleet sulivat pian jälkeäkään jättämättä. Ensilumi, kenties ainoa lumi.

Jäin miettimään, millaista olisi olla kotimaassa. Miten näkisin kaiken nyt. En kaipaa kotimaahan, se tuntuu kaukaiselta, mutta jos nyt vain leikiteltäisiin ajatuksella? Vaan ehkä se on liian aikaista...

Ensimmäinen asia, mitä ajattelen, on syksy. Punertuvat syysviirut, punertuvat posket. Kuulas ilma, viisto auringonpaiste. Kuppi teetä, ehkä, pala omenapiirakkaa vaniljakastikkeella.

Hetkinen. Erehdyin vuodenajasta. Nyt jo.

Internetin loppu?

2012-01-29T22:41:00.006+01:00

Yhdysvaltain kongressi yrittää runnoa läpi lakimuutokset, joilla se – nettipiratismin vastaisuuden ja tekijänoikeuksien nimissä – voisi haluamallaan tavalla säädellä internetiä ja sinne laitettavaa materiaalia. Jos nämä lakiuudistukset menevät sellaisenaan läpi, voi se hyvin olla internetin loppu, ainakin sellaisena kuin me sen tunnemme. Wikipedia sulkeutui 24 tunniksi herätelläkseen ihmisiä kuuntelemaan, mistä on kyse, ja niin teki myös Wordpress. Tämä video havainnollistaa, mitä SOPA ja PIPA oikein ovat.

Ja samaan aikaan, kun Yhdysvalloissa taistellaan SOPAa ja PIPAa vastaan, on mm. meidän suloinen Suomemme mennyt allekirjoittamaan – kaikessa hiljaisuudessa – ACTA-sopimuksen, jota pidetään samanlaisena harhaanjohtavana Yhdysvaltain sorvaamana lakiesityksenä, jonka varsinainen tarkoitus ei ole suojella tekijänoikeuksia vaan hallita internetissä julkaistavaa materiaalia. Wired-lehti julkaisi tämän videon, joka kertoo puolestaan ACTAsta. Suomessa asiasta on puhunut mm. Heidi Hautala.

Lisäys seuraavana aamuna: Hesarissa oli tänä aamuna mielenkiintoinen kolumni, jossa todettiin (mm.) että Google toimii tällä hetkellä miten sattuu. Olen huomannut saman itsekin ja miettinyt mistä se johtuu. Ovatko hakukoneet todella menossa siihen suuntaan, että tarjolla on vain sitä, mitä muutkin lukevat/kuuntelevat/katsovat? Tuleeko internetistä peukkunetti? Surullista. (Vaikka eihän google ole ainoa vaihtoehto. Mutta mikä olisi sille varteenotettava vaihtoehto?)

Tarkkuusjärinää

2012-01-28T22:29:00.009+01:00

Millainen Äiti Maan aiheuttama maanjäristys on sellainen, joka osuu tismalleen samaan kohtaan saman päivän aikana lähes samalla voimakkuudella?

Fuji-vuoren lähellä maa järisi tänään seuraavasti:

klo 07.39 / 35.5N / 139.0E / 20 km syvyydessä / 5.0 magnitudia
klo 07.43 / 35.5N / 139.0E / 20 km syvyydessä / 5.5 magnitudia
klo 08.04 / 35.5N / 139.0E / 20 km syvyydessä / 4.1 magnitudia

Ja bonuksena Iwatessa Pohjois-Japanissa:

klo 09.22 / 40.2N / 142.5E / 40 km syvyydessä / 5.6 magnitudia

Entä miksi se ei ole uutinen lännessä?

Ai niin. Japanin viestimissä todettiin että kyse ei ole magman aiheuttamasta maanjäristyksestä ja että sillä (niillä) ei ole mitään tekemistä viime vuoden maaliskuun järistysten kanssa. Jos se ei ole magman aiheuttama, niin minkä sitten?

(Nämä luvut ovat peräisin blogista nimeltä Fukushima Diary (jp/en), googlatkaa jos kiinnostaa. Tuo lopputoteamus tuli esille tänä aamuna aamiaispöydässä. Japanissa järisee maa tällä hetkellä niin usein, että ehdin unohtaa koko jutun päivän aikana. Muistutettakoon vielä, että yli 5 magnitudin järistys on todella voimakas.)

Lisään vielä... AJW (Asahi Shimbunin Asia&Japan Watch) mainitsee yhdestä maanjäristyksestä ja heti perään muistaa muistuttaa että maanjäristyksethän ovat siis täysin tavallisia Japanissa. Että älkää huolestuko. Älkää koskaan huolestuko. Sillä eiväthän hallitukset, sanomalehdet saati televisio koskaan yritä johdattaa asukkaita, lukijaa tai katsojaa harhaan. Kyllä, Japanissa järisee. Ja nyt oikein todenteolla. Joku totesi, että järistysten yhtäkkinen lisääntyminen kertoo tulevasta suurjäristyksestä. Nytkö siis, se Fuji-vuoren kovin luonnollinen purkaus on tulossa? Nähtäväksi jää.

Piipityksestä

2012-01-27T23:28:00.002+01:00

...tuntuu niin hullulta kirjoittaa kuuntelevansa autojen piipitystä. Mutta sellaisiahan autot nykyään ovat, piipittäviä, peruuttaessaan.

Ja sitten...

2012-01-27T23:26:00.000+01:00

...mutta sitten herään aamulla seitsemän aikaan roska-autojen ääneen. Mutta se ei haittaa. Kuuntelen niitä, niiden suhinaa, piipitystä, roskakuskien keskustelua, yksi heistä on hyvinkin kovaääninen. Vellon unen ja valveen välimailla ja kirjoitan koko ajan mielessäni vaikka tiedän, että yksikään lauseista ei todennäköisesti päädy minnekään eikä ainakaan sellaisena. Silti pidän siitä hetkestä. Unen ja valveen välitilasta.

Unen ihmeellinen valtakunta

2012-01-27T23:21:00.000+01:00

Uni. Ihana uni. Miten sitä osaakaan arvostaa sen jälkeen kun on lähes puolen vuoden ajan herännyt joka yö juoppojen örinään! Nyt heidät on taidettu laittaa ruotuun, kuuluu vain shh, shh joskus kolmen ja neljän aikaan aamulla, ja sitten nukahdankin jo uudestaan kuin en olisi koskaan herännytkään. Kiitos sille jollekulle, joka teki asialle jotakin.

Kun on...

2012-01-25T09:25:00.003+01:00

Kun on lukenut jotakin hyvin kaunista, koskettavaa ja kylmäävää, on jonkin aikaa täysin tunnoton. Illalla sulkee kirjan kannet ja aamulla ajatukset ovat yhä siinä, lukemassaan. Lopulta kirjan nimikin saa uuden sisällön.

Voisinko jollakin tavalla kiittää sitä satunnaista ihmistä, joka jätti Natsume Sôsekin kirjan Sorekara (And then) satunnaiselle tokiolaiselle metroasemalle? Ajatteliko hän, että tämän tulisi jonkun muunkin lukea?
Osaisinko, pystyisinkö tekemään saman?

A vai B

2012-01-24T20:17:00.001+01:00

Valitako rauhanmies vai varatuomari? Omalla kohdallani kysymys ei ole edes kysymys, mikä tuskin on yllätys. Mutta kuinka moni muistaa että varatuomari esitti kirjastojen muuttamista maksullisiksi? En vieläkään ole antanut anteeksi moista moukkamaisuutta.

Puistossa

2012-01-24T20:05:00.000+01:00

Mies ja nainen kävelivät puiston hiekkakäytävää pitkin. Hetki toisensa jälkeen he pysähtyivät ja suutelivat antaumuksella. Kädet kietoutuivat toisen ympärille, aika katosi.

Rakastavaisia, totesin. Tai salaa rakastavia, totesi puolisoni. Kumpia tahansa, oli näyssä jotakin niin perin ranskalaista.

Jälkiä

2012-01-24T19:57:00.000+01:00

Puistossa oli ollut syömingit. Tarkkaan kalutut kävyt lojuivat maassa tasaisen risaisena mattona. Oravia on täällä runsaasti, ne vain aristelevat ihmisiä enemmän kuin pohjoisen serkkunsa.

Miten minä kaipaankaan...

2012-01-23T23:38:00.000+01:00

...kirjaston hiljaisuutta, hyllyjä täynnä kirjoja, pölyä niiden päällä, ihan pikkaisen vain sillä kirjastossa ei oikeasti ole pölyistä...

...miten kaipaankaan...

...satunnaisten niteiden löytämistä, lauseen lukemista tuolta, toisen sieltä, aprikointia, otanko tuon vaiko tämän vaiko molemmat vai kuinka monta oikeasti jaksan kantaa?

Mutta kaipauksella ei tee mitään. Minullahan on kirja kesken! Melkein loppu. Mitä minä tässä teen? Hop, oitis, hampaita pesemään ja vällyjen alle! (Päivän paras hetki)

Jo olen nähnyt...

2012-01-23T23:34:00.002+01:00

...luumupuun kukassa...
...perhosten leikkivän...
...pienen kärpäsen eksyvän avoimen lampun kupuun...

Talviko tämä oli vai mikä? Vai osuinko kohdalle vain juuri oikeaan aikaan?

Meidän pulut

2012-01-18T18:22:00.001+01:00

Siellä ne ovat, meidän pulut, kotipaikassaan ränninnotkelmassa. Minun pienet iloni. Milloin ne nautiskelevat auringon lämmöstä vastapäisen talon katonpuolikkaalla, milloin kujertelevat ränninmutkassa. Jos ne yrittävät meidän ikkunallemme, hätistän ne muka-vihaisesti pois. Kakkivat, lurauttavat toisinaan oikein kunnon plörinät vastapestyihin ikkunoihin. Mokomat söpöläiset.

Kuvan asteittainen maalauksellisuus ja vääntyneet ääriviivat johtuvat erikoislinssistä, jota myös vanhaksi ikkunaksi kutsutaan.

Pimennys

2012-01-18T18:04:00.000+01:00

Tänään englanninkielinen Wikipedian avoin tietokirja on sulkenut virtuaaliset kantensa 24 tunniksi. Ruudulle ilmestyy vain mustaa ja teksti, jossa se kertoo vastustavansa Yhdysvaltain kongressin ajamia lakiesityksiä, jotka piratisminvastaisuuden ja tekijänoikeuksien nimissä kaventaisivat internetin avoimuutta. Se on iso juttu. Sillä jos ei internetiä olisi...

...niin...

...tietäisimmekö, että Fukushiman tapahtumien jälkeen paikallisilta asukkailta on alkanut irrota hiuksia ja kynsiä ja että ihmisiä kuolee yhtäkkiä oireisiin, joita kukaan ei oikein ymmärrä. Tai että jos twitteriä ei olisi...

...saisimmeko kuulla sikäläisten ihmisten kertomuksia maanjäristyksistä, jotka poikkeavat totutuista, jotka kuulostavat siltä, että maan alla räjähtäisi pommi? Tai että tällaisen maanjäristyksen jälkeen on nähty kukkuloiden takaa nousevan savua? Tai monta muutakaan asiaa?

Sitä kannattaa miettiä ja käydä lukemassa, mitä ne lakiesitykset oikein tarkoittavat.

Ruuhka

2012-01-18T17:51:00.000+01:00

Hetken ajan kadulla on ruuhka. Autot ovat pysähtyneet, ja jonon ensimmäisen auton kuljettaja on hypännyt keskelle katua. Hän huitoo, tarkkailee, mittaa, nostaa ja laskee kättään ja antaa neuvoja: "Vähän oikealle, hyvä! Vielä vähän, hyvä! Menee, menee, hyvä!" Kun avolava-auto on saanut peruutettua poikittain sivukadulle niin, ettei se törmää sivukadun keskelle pysäköityyn eikä pääkadun kulmaan pysäköityyn autoon, heilauttaa autojonon ensimmäisen auton kuljettaja kättään hyvästeiksi, palaa omaan autoonsa ja jatkaa matkaansa katua eteenpäin.

Ja sitten

2012-01-18T10:00:00.000+01:00

...ja sitten se kaikki on ohi. Torvisoittokunta on jatkanut matkaansa, kauppiaat palanneet liikkeisiinsä. Naapuritalossa on alkanut remontti ja vanhat rakennusmateriaalit rämisevät muovitunnelia pitkin rekka-auton lavalle.

Torvensoittajat

2012-01-18T09:45:00.000+01:00

Aamulla katu on suljettu. Poliisit ohjaavat autoja väliaikaisesti toiseen suuntaan ja kysymysmerkit lentelevät ilmassa. Sitten se alkaa. Torvet soivat, rummut pärisevät ja pikkukadun täyttää hyväntuulinen karnevaalimusiikki. Soittajia ei näy, mutta kauppiaat ovat kaikki tulleet ovensuihin ja ikkunoihin ilmestyvät hämmästyneet kasvot.

Talvikarnevaali? Vaiko ihan vain alennusmyyntien vuoksi?

This is why I love it here. Just love it.

Puuska

2012-01-13T22:07:00.003+01:00

Yhtäkkiä olen taas valtavan onnellinen. Olivatko ne ne keltaiset talvijasmiinit vai mikä? Vai se, että päiväkävelyn jälkeen sain vihdoin odottamani viestin, joka tiesi asioitten liikahtavan pienen askelen eteenpäin? Voi olla, että kaikki tyssääkin sitten siihen, mutta edes yksi liike, pieni töytäisy, miten tarpeellinen se onkaan! On katsottava ylös, taivaalle, luotettava että jotenkin, jollakin ihmeellisellä tavalla, asiat järjestyvät.

Tiedän että otan hetken päästä taas askelen taaksepäin, mutta juuri nyt en ajattele sitä. En. Vaan menen peiton alle, luen, hymyilen, nukahdan. Huomenna on hyvä päivä. Onhan?

Perhosia puussa

2012-01-13T21:57:00.001+01:00

Etsi kuvasta perhonen. On se siellä!

Niinä päivinä, kun maailma tuntuu polkevan paikoillaan tai heittävän häränpyllyä, on mentävä ulos. Kuka ties päivä on sellainen kuin tänään: Aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta, puluparvet lentelevät lämpimikseen ja mansikkapuun kukkia ovat tulleet ihailemaan ihmeelliset perhoset. Ja kun jatkaa matkaa, ehkä näkee, kuinka talvijasmiinit aloittelevat kukintaansa, ja ehkä joku pörrääjä kuvittelee juuri sinun aikovan samoille apajille ja yrittää tarmokkaasti häätää sinua pois. Koska se ei kuitenkaan pistä vaan ärhentelee vain, sinä huomaat hymyileväsi. Talvi on kuin kevät, kevät on kuin kesä, ja kesä, se tulee sittenkin, eikä se enää tunnu painostavalta ja liian kuumalta, vaan yllätyksekseen huomaa keskellä talvea kaipaavansa kaskaiden äänekästä siritystä.

Aamainen juttu

2012-01-13T21:22:00.002+01:00

Uutislähetyksessä oli vakava tunnelma. Liehuvatukkainen monsieur Flirttaileva Uutisankkuri tivasi tilanteen vakavuutta Möreä-ääniseltä Ministeriltä, ja taustalla kaatuilivat uutisgrafiikan A-kirjaimet. Oli tullut päivä, jolloin yhdysvaltalainen Keskiverrot & Köyhät oli laskenut Ranskan luottoluokitusta pykälällä. Miten tähän pitäisi siis suhtautua? Entä mitä sanoo asiaan toinen yhdysvaltalainen luottoluokitusanalysaattori, Millä Tuulella Tänään?

Ja kyllä, tänään on perjantai 13. päivä... Mikä sattuma!

...

2012-01-12T10:54:00.000+01:00

...ja tähän päätän aiheesta puhumisen tällä erää ja siirryn ajatuksissani takaisin kiviseen kaupunkiin. Ajatukseni vaeltavat, harhailevat, mutta koitan pitää niistä, niiden häntäpäästä, jotenkuten kiinni.

Vertailun vuoksi

2012-01-12T10:50:00.001+01:00

Kirjoitin jo aikasemmin, mutta poistin tekstin sitten... Mutta vertailun vuoksi: kun itse asuin Japanissa kolmisen vuotta, tapahtui tuona aikana Tokiossa kaksi maanjäristystä. Siis kaksi. Sellaista, jotka huomasi. Toki Japanissa järisee, onhan se maanjäristysherkkää aluetta, ja tapahtuuhan siellä suuriakin järistyksiä aika ajoin. Mutta noin siis vertailun vuoksi.

Ei muuta tällä erää.

Poissa

2012-01-12T10:44:00.000+01:00

Ajattelin laittaa tuon alla olevan videon pelkäksi linkiksi, mutta yhtäkkiä en enää löytänytkään sitä YouTubesta. Olkoon siis tuossa.

Japanin maanjäristykset vuoden 2011 aikana

2012-01-06T10:38:00.001+01:00

Olisiko jo aika laittaa tämä blogi julkise(mma)ksi?

Yllä oleva Japanin ilmatieteenlaitoksen tietoihin perustuva animoitu kaavio näyttää Japanissa vuoden 2011 aikana (lokakuun 14. päivään mennessä) tapahtuneet yli 5 magnitudin maanjäristykset. Niitä oli huomattavasti enemmän kuin aikaisemmin ilmoitetut 68. Japanissa tapahtui vuoden 2011 aikana 16 696 yli 5 magnitudin maanjäristystä. Kyllä, luit oikein. Kuusitoistatuhattakuusisataayhdeksänkymmentäkuusi. Alle kolmen magnitudin järistyksiä ei tähän summaan edes lasketa.

Selvennyksenä animoituun kaavioon: Pienemmät järistykset (3M–5M) ilmaistaan pienemmillä oransseilla palloilla, suuremman (6M–8M) suuremmilla ja suurin (9M) suurimmalla pallolla. Pallojen keskellä oleva viiva kertoo syvyyden: vaakatasossa oleva viiva tarkoittaa, että järistyksen keskus on 0 km ja pystysuorassa oleva viiva kertoo että järistys on tapahtunut n. 700 km:n syvyydessä ja muut ovat näiden väliltä. Kaavakuvat tulevat esiin videossa, joten painakaa ne sieltä mieleenne. Videon lopussa tulee yhteenveto.

...eikä maaliskuun 11. päivänä tapahtunut vain yhtä suurta järistystä, vaan valtava järistysten keskittymä... Tämän kaavion mukaan se suurin, yhdeksän magnitudin järistys, tapahtui kahdenkymmenenneljän metrin syvyydessä.
...ja luvut vaihtelevat... alkuun järistyksen kerrottiin olevan alle kahdeksan magnitudia, vähitellen luvut nousivat...

--

2012-01-05T22:40:00.002+01:00

(Kyllä, minä olen huolissani. Vihainen. Voimaton. Surullinen ennen kuin on edes aihetta.)

Seuraavaksi

2012-01-05T22:38:00.001+01:00

Muistiinmerkintä: Tänään on Yhdysvaltain presidentti, se rauhannobelin saaja, kertonut maansa keskittyvän Aasiaan sota-asioiden merkeissä. Että voimavaroja ei ole kuin yhteen kunnon sotaan kerralla.

Oliko se siis sodanjulistus? Kiinalle, Japanille, Koreoille vai kaikille yhdessä? Nähtäväksi jää.

Ennätyksistä

2012-01-05T09:52:00.000+01:00

Muistiinmerkintä: Viime vuonna Japanissa kirjattiin 68 yli 5 magnitudin maanjäristystä ja yli 2000 1–4 magnitudin maanjäristystä. Se oli viranomaisten mukaan uusi ennätys.

Kuinka monta maanjäristystä Japanissa yleensä on vuoden aikana, kysyin illalla mieheltäni. Yksi tai korkeintaan kaksi voimakasta, siis viiden magnitudin luokkaa, hän vastasi. Tiedätkö, hän jatkoi, jo yhden tai kahden magnitudin maanjäristys tuntuu oudolta. Neljän tai viiden magnitudin järistyksessä talot huojuu ja on vaikea pysyä pystyssä. Yleensä järistykset ovat pieniä, ja sanotaan, että kun tapahtuu suuri järistys, siis sellainen 7–9 magnitudin luokkaa oleva, kestää lähes kymmenen vuotta ennen kuin tapahtuu seuraava. Että energiaa ehtii kerääntyä tarpeeksi purkautuakseen uudestaan.

Tuli vielä mieleeni...

2012-01-03T23:44:00.000+01:00

...että vain muutama vuosi totesimme puolisoni kanssa, että Norjastapa ei yleensä kuule uutisia. Ei niin minkäänlaisia. Ja niin kaikki muuttui. Tapahtui yhden hengen terroristi-isku. Tapahtui Tapaninpäivän myrsky. Tapahtui pian sen jälkeen valtava maanvyöry. Ja tapahtuivat tuhansien kalojen joukkokuolemat. Joku sanoo että no sellaista vain joskus tapahtuu, sellainen on tapahtumien ihmeellinen sykli. Joku toinen sanoo, ettei sattumaa ole olemassa. Että on vain syitä ja seurauksia.

Ja joku muu ei sano mitään, sillä mitäpä näille voisi sanomalla tehdä.

Entä

2012-01-03T23:36:00.000+01:00

Onko rikollinen se, joka pysyy hiljaa vaikka tietää rikoksen tapahtuneen/tapahtuvan? Kuinka moni tässä maailmassa tietää? Mutta ei sano? Mitä, jos kaikki sanoisivat yhtäkkiä saman asian ääneen? Ne, jotka asiasta todella tietävät? Meidän politiikkomme, kenraalimme, komentajamme, kuka ties journalistimmekin? Mitä, jos he vain avaisivat suunsa?

Tiedän, olen idealisti ja naiivi. Kukapa heitä kuuntelisi?

Vielä

2012-01-03T23:33:00.001+01:00

On myös kerrottu ja todisteina näytetty, kuinka japanilaisten pyhän vuoren, Fuji-sanin, ympärillä tapahtui viime vuonna neljä maanjäristystä. Järistysten keskukset sijaitsivat vuoren kullakin sivulla niin, että jos niistä olisi vetänyt viivan pisteestä toiseen, ne olisivat muodostaneet neliön (vai suorakaiteen?) vuoren ympärille.

Onhan jo pitkään ennustettu, että jonakin päivänä pyhä vuori purkautuu. Siihenkö he tähtäävät? Sehän olisi niin luonnollista.

(p.s. lisään vielä, niin, myös Fuji-vuoren alapuolella on ydinvoimala...)

Muistiinmerkintä

2012-01-03T23:25:00.000+01:00

Kirjoitettakoon muistiin: On ennustettu/huhuttu/kenties kerrottu, että tänä vuonna Japaniin iskee toinen valtava maanjäristys, yhtä suuri tai suurempi kuin se, mikä nähtiin viime maaliskuussa.

On sanottu/huhuttu/kerrottu, että uudenvuoden maanjäristys (päivänä, joka on japanilaisille yhtä tärkeä kuin joulu meille) oli vasta varoitus tulevasta.

Näin on siis sanottu/huhuttu/kerrottu ja toivon sydämestäni, että kyseessä on vain huhu vailla pohjaa.

On jotenkin raskas olla.

Uusi vuosi alkoi...

2012-01-03T23:19:00.000+01:00

...mustarastaiden joukkokuolemilla Yhdysvaltain Arkansas'ssa...

...kalojen joukkokuolemilla Norjan Tromsøssa...

...seitsemän magnitudin maanjäristyksellä Japanin Izu-saarten läheisyydessä (kyllä, siellä rannalla on ydinvoimala)...

...ja jokainen näistä asiasta oli muutaman rivin uutinen, jos sitäkään.

...ja tästä piti tulla parempi vuosi? Rauhallisempi vuosi? Onnellisempi vuosi?

Huokaus.

Pois pyyhitty

2011-12-29T21:33:00.003+01:00

Jatkan siivoamista blogiini asti. Virtuaalinen pölyrätti pyyhki pois tekstit, jotka sivusivat (turhan suoraan) poliittisia aiheita. Niiden paikka ei ole täällä, ei nyt. Ehkei ollenkaan. Näin on hyvä. (Kunnes kaikki taas kerran muuttuu?)

Olin jo muuttaa blogini pois Bloggerista, sillä kosija jatkaa ahdistelemistaan. Se selittää puhelinnumeropyynnöt turvallisuussyillä (miten tuttua...), se lähettäisi minulle kaiketi jonkin koodin tekstiviestinä, joka minun pitäisi näpytellä jonnekin todistaakseni etten ole robotti. Mutta miksi puhelinnumero? Eikö se toinen (tai ensimmäinen!) sähköpostiosoite olisi riittänyt? Olisinhan löytänyt koodin sieltäkin.

Mutta toistaiseksi olen luopunut ajatuksesta vaihtaa blogialustaa. Ranskalaiset blogialustat näyttävät rahoittavan toimintansa mainoksilla, jotka hyppäävät lukijan koneelle uudeksi ikkunaksi halusi tämä mainoksia tai ei. Joten ei kiitos. Wordpressin, sen ilmaisen, ainakin suomenkielisen, etusivulla näkyvät kaikki rasistiset blogit (niitä päivitetään usein), mikä sai minut poistumaan sieltä suunnalta. Olen siis yhä melkein-kihloissa Bloggerin kanssa, toistaiseksi, kunnes keksin jotakin muuta.

Ensimmäinen erä

2011-12-10T00:03:00.000+01:00

Pölyt pyyhitty. Check! Pinttynyt rasvakerros putsattu. Check! Tyhjillään olevat purkit täytetty. Check! Puolitäynnä olevat pussinpohjat käytetty. Check! Couscous, pähkinät, seesaminsiemenet, kuivatut sienet, rusinat, chilit, bulgurit&quinoat siirretty vastapestyihin puhtaisiin purkkeihin ja kaikkiin laitettu uudet (ensimmäiset...) etiketit. Check! Keittiö siistitty, ruokakaappi siistitty, astiakaappi siistitty ja uudelleen järjestetty, harvemmin käytetyt astiat pesty. Check!

Olen kuin ällikällä lyöty. Olen aloittanut joulusiivouksen. Mikä minuun on mennyt?

(Kaiken sen jälkeen kylpy. Suloinen, lämmin kylpy. Oman kehon kuuraus ja puhdistus. Check! Ilta-ateria, ihan liian myöhään, ei sen väliä, maistui, vihreä curry ja Beaujolais Nouveau, quel bonheur!)

Ennen kuin

2011-12-08T19:56:00.002+01:00

Olen jo melkein matkalla... On lähdettävä juoksemaan, on juostava korttelin ympäri ja ympäri ja ympäri... On hengitettävä kylmää talvi-ilmaa, katseltava taivaalle, etsittävä tähtiä katuvalojen loisteesta huolimatta, tuijotettava kuuta, jota kiertää utuinen kehä...

Ah. Ei, en sano enempää. Puren melkein kieleni poikki.

Tulossa

2011-12-08T18:20:00.001+01:00

Neljä poliisimiestä jututtaa kahta liikkeenharjoittajaa. Kädet viuhtovat ilmaa ja osoittavat samoihin suuntiin. Tuolta päin ja tuonne päin. Pikkunilkit ovat yhtäkkiä kadonneet kuin maan nieleminä. Ei yhtä ainutta lähimaillakaan. Ei tavallisilla paikoilla notkumassa, ei hämärillä kujilla kännyköitä näpräämässä. Ei suputtamassa jotakin ihmisten ohi kulkiessa.

Odotettavissa pidätys? Yöllä nähdään. Tai illalla. Onhan noita ollut. Pääoven edessä, kadun kulmassa. On tultu kaksin, kolmin, neljin poliisiautoin, on annettu koirien haukkua, mutta pidetty koirilla kuonokopat paikoillaan. Kukaan ei ole paennut, selitellyt kylläkin.

Nauru

2011-12-08T18:11:00.000+01:00

Kello 23 kuuluu naisen nauru: Ha ha ha ha... Mieheni väittää naurun tulevan baarista. Minä epäilen. Vain yksi nauru, neljä tavua. Joka ilta kello 23. Ei muita ääniä. Se kuuluu niin läheltä. Naapuri? Televisio? Jokin outo herätyskellon ääni? Mikä olisi yksinäisen miehen herätessä naisen nauruun. Yövuoroa varten, vaikkapa. Ehkä. Ehkäpä hyvinkin tai sitten ei ollenkaan niin.

Eteenpäin

2011-12-08T17:47:00.000+01:00

Onnellisuuden huuma jatkuu. Olen yhtäkkiä iloinen siitä, että tämä vuosi on kohta ohi. Se on ollut monella tapaa epäonnen vuosi. Nauroin, kun jäin lukemaan näin jälkikäteen kiinalaista horoskooppiani. Siinä kerrottiin kaikki! Mikään ei tulisi onnistumaan ja pieleen menisi joka tapauksessa. Niin on juuri tapahtunut. Noin pääpiirteittäin.

Ei silti, aina jotakin hyvääkin. Etenkin se, että nyt voi katsoa eteenpäin. Näin on parempi.

Uusi päivä

2011-12-06T18:47:00.000+01:00

Se alkoi päänsäryllä. Virus, se kai se oli, joka iski tällä kertaa oikein kunnolla. Ei jälkeäkään vilustumisesta, sillä en aivastellut, nenä ei vuotanut eikä kurkkukaan ollut kipeä. Päätä vain jomotti ja näin kaiken kahtena. Vatsassa velloi.

Kolme päivää nukuin. Heräsin välillä ja koitin nousta ylös, tuloksetta. Yritin sitten lukea, välittämättä siitä että rivit näkyivät tuplana. Toisena päivänä lukeminen onnistui jo paremmin, kolmantena meni jo parikymmentä sivua. Englannin kielikään ei haitannut, Natsume Sôsekin And then... (Sorekara) on huikean hieno romaani. Miten ihmeellistä, että joku sattui jättämään sen tokiolaiselle metroasemalle ja että juuri minä sen löysin... Ja että kaikki nämä vuodet se on odottanut oikeaa hetkeä, joka on tullut nyt.

Olen nukkunut kaiken mahdollisen univajeen pois. On kuin olisin toinen ihminen. Klisee, tiedän, mutta juuri nyt tuntuu siltä. Tekisi mieli hyppiä! Haluan kirjoittaa (ehkä laitan tämän bloginikin julkise(mma)ksi?), aion tehdä vaikka mitä! Aloitin ikävimmästä, kesävaatteiden silittämisestä, alkoihan se olla jo noloa että ne odottivat sitä vielä. Vielä kuun ensimmäisenä päivänä olin epätoivoinen ja surkuttelin että jälleen on yksi vuosi livahtanut käsistä. Mitä sitten! Ensi vuosi on edessä, olkoon se tätä vuotta parempi.

Happiness

2011-11-24T18:05:00.000+01:00

Eilen olin kirjoittamassa onnellisuudesta. Oli ilta ja olin jäänyt katselemaan ikuistamieni kasvien ja kukkien kuvia. Miten ihmeellisessä paikassa elänkään. Kadun äänet herättelivät minut ajatuksistani. Jostakin kuului musiikkia, nainen nauroi. Auton moottori hyrisi, ja sitten se katosi, kenties kulman taakse. Kello tikitti, kuten se tekee koko ajan, mutta jonka äänen huomaan vasta iltasella. Avaan mielelläni ikkunan ja katselen alas kadulle. Taloja, kattoja, eri korkuisia savupiippuja. Tähän aikaan vuodesta ikkunat ovat kiinni, pienimmissä asunnoissa ne ovat huurussa. Hymyilen. On hyvä olla. Jatkuisipa tämä niin.

Harmaa hetki

2011-11-24T17:29:00.000+01:00

17.20. Hämärä, vaaleanharmaa hämärä. Vaikein aika koko päivässä. Odota vielä puoli tuntia! Ehkä vähän yli. Sitten on edes pimeä, niin pimeä kuin täällä voi olla, sitten kaikki on taas hyvin.

Kosija

2011-11-21T23:23:00.004+01:00

Bloggeri pyytää puhelinnumeroani lähes joka kerta, kun kirjaudun sisään tiliini. Se on sinnikkäämpi kuin sinnikkäinkin kosija.

Mihin sen isäntä tarvitsee puhelinnumeroani? Onhan sillä jo toinen sähköpostiosoitteeni, jos sattuisin unohtamaan salasanani tai jos joku kaappaisi tilini, kuten se maalailee.

Viime päivinä se on ryhtynyt anelemisen sijaan uhkailemaan. Voin menettää kaiken, jos en anna sille numeroani.

Olettaako se kenties, että puhelimeni on älypuhelin, jolloin se voisi seurailla menemisiäni silloinkin, kun en ole tässä koneella? Vai tekisikö sen muuten vaan pirauttaa aina silloin tällöin? Onko se ehkä mustasukkainen?

Vai olenko minä sittenkin väärässä seurassa?

Oppimisia

2011-11-20T23:17:00.000+01:00

Jaaz. Espanjankieliset lausuvat jazzin j:llä niin kuin me suomalaisetkin, opin tänään televisiota katsoessani. Ja cowboy on ranskaksi kovboi. Oppia ikä kaikki.

Päivän saldo

2011-11-20T23:07:00.001+01:00

Tämän päivän sunnuntaikävelyn saldo: yksi toimiva Ikean pöytälamppu. Minä olisin jättänyt sen sikseen: ("ei se kumminkaan toimi, kuka nyt toimivan lampun heittäisi pois"), mutta puolisoni muistutti että olemmehan poimineet kadulta muitakin lamppuja ja täysin toimivan kromisen tuulettimenkin, joten hän viis välitti pessimismistäni ja kulki siis lamppu kainalossaan koko pitkän kävelylenkin. Ja hyvä että käveli. Nyt pöydälläni on moitteettomasti toimiva, jokseenkin tyylikäs ja käänneltävä ja väänneltävä lukulamppu.

Sunnuntaiaamu

2011-11-20T10:24:00.003+01:00

Kirkonkellot kumisevat kuin olisivat kulman takana. On pakko avata ikkuna ja kuunnella, tuleeko ääni oikealta, vasemmalta vai talon takaa. Kaikissa suunnissa on isot kirkot, yksi niistä on katedraali.

Josta, äänestä, muistuikin mieleeni muistiinpano, jonka olen unohtanut kirjata ylös. Muutama päivä sitten, illalla, kaupungin yli lensi lentokone. Se lensi niin alhaalla, että ääni tuntui tärisyttävän taloja. Taivas oli pimeä ja katuvalot muodostivat näkyvyyden katon kaupungin ylle, mutta siitä huolimatta yritin katsella taivaalle, josko näkisin lentokoneen. Oliko se tavallinen kone ja lensi liian alhaalla? Vai oliko se hävittäjä? Vai sotakone? Vai niitä ääntä nopeammin lentäviä koneita, jotka jättävät jälkeensä jylisevän vanan? Tai... kemikaalivanan?

Ajatukseni olivat taas sodassa. Minulla ei ole huolta, ei tällä hetkellä. Mutta miten moni onkaan kuullut tuon saman äänen, samanlaisen, ja joutunut pakenemaan, jos on ehtinyt. Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitäni.

Seuraavana aamuna sataa tihutti. Lähdin käymään leipomossa, siinä, jonka leipuri on nallekarhumainen vanha herra ja jonka aamiaisleivonnaiset ovat ehkä kaupungin parhaita. Kääntyessäni kadulle, jonka varrella leipomo sijaitsee, ilman täytti ritisevä ja säkenöivä ääni. Oli kuin kadun yllä olisi ollut sähkökenttä. Mitään ei näkynyt, siis mitään tavallisesta poikkeavaa. Ihmisiä sateenvarjoineen, autoja parkkeerattuna kadun laitaan, sähkömiehen auto (bingo?) ja poikittain oleva vanha valkoinen lava-auto, joka yritti kääntyä kadulle.

Käytyäni leipomossa ja astuessani kadulle uudestaan oli ääni poissa. Ehkä se sittenkin oli vain lava-auton (se oli jo mennyt) rikkinäinen jakohihna tai jokin muu. Huokaisin helpotuksesta. Mitä, jos me kuulisimme kaiken sen sähkön, jonka keskellä me elämme?

Minuuttikirjoituksia

2011-11-15T23:00:00.000+01:00

Lyhyitä, lyhyempiäkin tekstejä. Minuuttikirjoituksia, sellainen on uudesta blogistani tullut. Ääniä. Miten ihana onkaan istua illalla hiljaisessa huoneessa ja kuunnella ääniä! Talo on hiljainen, paksujen seinien takaa ei kuulu hiiskaustakaan, mutta kadulla tapahtuu aina jotakin. Jos ei muuta, niin tuulen kuljettamat kuivat, käppyräiset plataanipuun lehdet raapivat asvalttia. Sadetta ei olla enää saatu moneen päivään.

Sen sijaan

2011-11-15T22:57:00.000+01:00

...mutta baarissa on ollut viime aikoina hiljaista. Kun omistaja sai kerrankin itse nyrkistä ja kengistä, yhä uudestaan ja uudestaan, on baarissa ollut hiljaista.

Illalla

2011-11-15T22:55:00.000+01:00

Illat, ihanat illat. Kello tikittää, kadulta kuuluu ääniä: autojen hurinaa, naurua, juttelua. On jo niin myöhä, että kaupat ovat sulkeneet ovensa, metalliset rulosuojat ovat rämisseet alas. Niitä tarvitaan. Muuten voi kaupan ikkuna olla seuraavana päivänä halki tai naarmutettu likaiseksi. Joku siitäkin ilonsa saa.

Muistan minäkin erään illan, kun tytöt ja pojat istuivat talon edessä ja juttelivat niitä näitä. Yhtäkkiä talo tärähti. Kerran. Toisen kerran. Avasin ikkunan ja näin, kuinka nuori, hauskannäköinen ranskalaispoika tömäytteli kaupan ikkunaan katupylväällä... tai miksi noita metallisia, puolimetrisiä paksuja tankoja kutsutaankaan, joita kaupunki istuttaa katujen reunoille pysäköinnin estämiseksi.

Olisi...

2011-11-15T22:49:00.000+01:00

...taas kirjattava ylös tapahtumia. Nyt ne tulevat ja menevät, unohtuvat saman tien. Ehkä niin on tarkoituskin? Ehkä niin on oikein? Tai sitten ei. Pitäisikö sulkea silmät? Vai katsella kaiken uhallakin?

Ikkunalaudalla

2011-11-10T23:06:00.000+01:00

Viime aikaisten sateiden alku ja juuri?

Perässä

2011-11-08T23:26:00.003+01:00

Herrat presidentit ovat lähteneet Nizzasta. Heidän perässään ovat tulleet sateet, hyökyaallot ja tulvat. Pahanilmanlinnut. Kirjaimellisesti.

Tuplat

2011-11-06T15:17:00.001+01:00

Sähköä ilmassa.

Myöhään illalla

2011-11-05T23:38:00.003+01:00

Nyt on hiljaista (sadevesi lorisee, lätisee ja rummuttelee, seinäkello tikittää, kadulle kääntyvien autojen moottorit hurisevat) mutta hetki sitten katu täyttyi raivokkaista huudoista. Vesisade saa pikkunilkit toistensa niskaan. On ylitetty rajoja. Menty toisten alueille. Eikä asiakkaita ole, kuin joku hassu.

Sademääristä

2011-11-05T19:27:00.002+01:00

Säämies totesi televisiossa, että Etelä-Ranskassa ollaan saatu kolmen päivän aikana kolmen kuukauden sademäärät. Ihmekö, jos tulvii.

Tyttö ja sateenvarjo

2011-11-05T18:23:00.000+01:00

Sade jatkuu

2011-11-05T18:13:00.003+01:00

Ukkonen, salamointi ja lähes tauoton vesisade on jatkunut koko päivän. Iltapäivällä on pimeää kuin illalla. Välillä sade hellittää, taivas kirkastuu, mutta sitten pilviverhot vyöryvät taas toistaiseksi tutulle paikalleen. Vesi lorottaa rännejä pitkin, lätisee kaduilla ja kujilla.

Noustessani sängystä päiväunien jälkeen totesin sukkani olevan märkä. Sängyn alle oli muodostunut suuri vesilammikko. Etsimme kuumeisesti sen alkulähdettä, mutta se ei näyttänyt tulleen mistään. Ei ikkunasta, ikkunalauta sisäpuolelta oli kuiva, eikä katosta, mistä ei tippunut pisaroita. Vesi oli tullut lattiasta, parketin väleistä, se oli ainoa vaihtoehto. Kuvasin lattian lätäköineen ja hain rätin ja ämpärin. Vettä, kellertävää vettä, kertyi lähes puoli litraa. (Kissa!? kuvittelin hetken, mutta mistään se ei olisi makuuhuoneeseemme päässyt, eikä vesi haissut pissalle...) Mysteeri. Täydellinen mysteeri.

Myöhemmin

2011-11-04T22:56:00.003+01:00

Pilviverhossa on pieniä rakoja, juuri sen verran suuria, että niistä näkee hetken ajan kuun, kylmän, pyöreän, pienen ja loistavan kuun. Kunnes vinhaa vauhtia kiitävät pilvet peittävät sen jälleen.

Sade tuli hetkeksi takaisin, rummutti ohuita ikkunaruutuja ja loppui sitten kuin seinään. Jatkuva sade näyttää saaneen kulmakunnan nuorison hermot kireälle, nyt heiluvat nyrkit ja tytöt kirkaisevat. Ei sentään kauhean vakavaa.

...Ei, vitsailua se vain on. Leikkitappelua. Ja kuukin, puolikuu, kurkkii nyt tummalta taivaalta, hämyisen renkaan keskeltä. Vain tähtiä ei näy.

Samaan aikaan toisaalla

2011-11-04T20:25:00.009+01:00

Samaan aikaan, kun Ranskan ja Yhdysvaltojen presidentit puhuvat televisiossa veroista ja taloudellisista kriiseistä, muutama sata kilometriä länteen päin sataa, ukkostaa, salamoi. Ihmiset raportoivat talojen ja autojen päälle kaatuneista puista sekä aukioista, jotka ovat muuttuneet mereksi. He kertovat taivaalta sataneista rakeista, jotka ovat pingispallon kokoisia. "Salamointi ja ukkonen, se oli apokalyptistä" kirjoittaa joku näkemästään nettiin.

Täällä meillä sade on lakannut. Ukkonen on jyrähdellyt, on satanut, on välillä paistanut aurinko, minkä jälkeen taivas on mennyt taas pilveen. Paksu, läpipääsemätön pilvikerros pimentää auringon, sitten kuun.

(Eikä vain Etelä-Ranskassa. Television välittämät kuvat Italian tulvista ovat hurjia.)

Autumn forever

2011-11-04T19:58:00.000+01:00

Pyhäinpäivän iltana

2011-11-01T22:35:00.004+01:00

Sitä se oli, matalapainetta. Toisilla alkaa polvia kolottaa, minulle nousevat kyyneleet silmiin. Nyt sataa. Ropisee. Rummuttaa. Lorisee. Vihmoo. Oikein antaumuksella.

Kirja luettu, toinen aloitettu. Yritän taas englanniksi, vaikka sillä kielellä en kaunokirjallisuutta mielelläni luekaan. Mutta minkäs teet, ei ole saatavilla suomeksikaan.

Pyhäinpäivän aamuna

2011-11-01T10:32:00.002+01:00

Pitkästyminen. Huoli. Kyyneleet silmäluomien alla. Askeleet. Silmäkulman nykiminen. Kellon tikitys. Lämmityksen hurina. Kaasulasku. Vesipisarat. Auton moottorin hurina. Pesemättömät tiskit. Hammastahnan maku suussa.

Kohtaaminen 2

2011-10-28T23:25:00.005+02:00

Nuori tyttö kulkee kadulla nopein askelein ja kääntyy sivukujalle. Hänen perässään, hetkeä myöhemmin, samaan suuntaan kääntyy nuori lippalakkipäinen ja lökäpöksyinen poika, joka räplää kännykkäänsä ja puhuu puoliääneen. Tyttö painautuu talon seinää vasten. Poika ei nosta katsettaan kännykästä, jota hän räplää edelleen. Hetken päästä tyttö jatkaa matkaa kujaa pitkin, poika palaa kadulle, vilkaisee molempiin suuntiin ja palaa siihen suuntaan, mistä oli hetki sitten ilmestynyt.

Not a chat noir

2011-10-28T19:16:00.001+02:00

"Kyllä minä vielä jonakin päivänä..."

Kuullun ymmärtämisestä

2011-10-28T19:08:00.005+02:00

Jos jostakin on vaikea saada selvää, niin pikkunilkkien riidanhaluisesta ranskasta. Eihän se ihan kouluranskaa taida olla, vaikka sanan sieltä täältä ymmärränkin.

When it rains...

2011-10-28T14:06:00.000+02:00

Sadepisaroista

2011-10-27T22:58:00.004+02:00

Sade rummuttaa ikkunaruutuja vasten, lorisee rännejä pitkin alas asvaltoidulle kadulle. Sadetta on hyvä kuunnella. Kunnon sadetta.

Niin hyvä kun täällä muuten onkin, on sade, aamukaste, sumu, pisarat ja viileät aamut se, mitä kaipaan silloin kun aurinko porottaa siniseltä taivaalta päivä toisensa jälkeen.

Niin hyvä kun täällä onkin, en voi olla toisinaan ajattelematta, haaveilematta, pohjoisemmasta paikasta, meren äärellä, oman pienen puutarhani valtiaana...

Ei liian pohjoisessa, ei sentään. En minä täältä minnekään halua.

Keskeytys

2011-10-27T20:21:00.008+02:00

Presidentti Sarkozy puhuu hitaasti ja vakaasti suorassa lähetyksessä käynnissä olevasta talouskriisistä. "Eurooppa, katsokaahan, se on yksi suuri perhe" hän painottaa kahdelle edessään olevalle toimittajalle.

Ajatukseni keskeytyvät kun ulkoa kuuluu raikuva laulu: "Teereteretereteere!". Avaan ikkunan ja näen mustatukkaisen miehen joka kulkee keskellä katua ja heiluttelee moottoripyöräkypärää kädessään. Sitten mies katoaa pikkukujalle. Näen hänet edelleen vastapäisen talon ikkunan heijastumasta: mies avaa sepaluksensa, lorottelee roskapussien päälle, sulkee sepaluksensa ja palaa takaisin kadulle, heiluttelee moottoripyöräkypärää kädessään ja laulaa: "Teeretereteretereteere!".

Sarkozy jatkaa puhettaan, jota toimittajat yrittävät keskeyttää, mutta yhtäkkiä kaiken sen vakavuus on tiessään.

Kevään seuraus

2011-10-27T09:46:00.002+02:00

Yhdysvalloissa suunnitellaan yleislakkoa, ensimmäistä sitten vuoden -46. En voi olla ajattelematta... Seuraako Arabikeväästä Amerikan kevät? Paiskaisivatko tavalliset amerikkalaiset ja tavalliset arabit jo vihdoin kättään? Ja potkaisisivat johtajiaan takamuksiin?

Vaan voiko pommituksia, verenvuodattamista, vammauttamisia, kotien tuhoamista unohtaa? Luin eilen 80-vuotiaasta nagasakilaisesta, joka selvisi atomipommituksesta. Ei hän ole antanut anteeksi. Miten hän voisi?

Harmaat pilvet

2011-10-27T09:43:00.002+02:00

Aamu valkenee harmaana, pilvisenä. Eilen paistoi aurinko kirkkaan siniseltä taivaalta ja oli lämmin, auringossa, vaikka ilma sinänsä on jo kylmä. Jouluvaloja ripustetaan puihin kiireesti, ennen kuin niiden lehdet ovat edes alkaneet kellertää.

Yö ja aamu

2011-10-26T11:27:00.006+02:00

Retki. Pois koneen äärestä. Ei sen kummempi retki, kauppoihin vain, mutta pois täältä. Vesisade, joka huuhteli kadut ja pölyt autojen katoilta. Uni. Pitkä uni, jossa sekoittuivat tosi ja kuvitelma, oikeat äänet ja sitten unikuvat, jotka jatkoivat siihen mihin kadulla huutanut nainen oli lopettanut. Pitkä uni, joka katkesi vasta kymmeneltä aamulla. Milloin olen nukkunut viimeksi tällä tavoin?

Aamu. Kirkas auringonpaiste, elämä lähtenyt käyntiin kotikadulla. Maito kiehumaan, kahvi porisemaan. Käynti pitkästä aikaa vanhalla, suloisella leipurilla, joka mieheni mielestä on masentava ja minusta niin rauhallisen nallekarhumainen. Hänen pain au chocolatinsa ovat niin hyviä. Aamukahvi, lehtevä ja sopivan makea aamuleivonnainen. Kadulla kiertää sirkusauto mainostamassa illan näytöstään.

Hämäryys

2011-10-24T10:25:00.002+02:00

Silmäkulma jatkaa nykimistä. Katseen edessä tuntuu taas olevan kalvo, läpinäkyvä verho. Tietokoneen ruutu on käännetty hämärämmäksi, kirkas valo särkee silmiä.

Pallo

2011-10-23T22:50:00.005+02:00

Pallo lentää suoraan kohti minua ja kuulen kahden pienen pojan huutavan Attention! Madame, attention! mutta säikähdyksestäni huolimatta pallo ohittaa pääni ja kimpoaa takanani asvaltista korkeassa kaaressa.

Olen pahoillani, sanoo pieni poika juostessaan hakemaan palloa tyhjältä autotieltä.

Olemme pahoillamme, hymyilee kauempana hiukan isompi poika, se, joka pallon potkaisi, ja näyttää oikeasti katuvaiselta.

Sattumia

2011-10-23T21:04:00.004+02:00

Kolme päivää sitten: Libyan presidentti murhataan.

Kaksi päivää sitten: Yhdysvaltojen presidentti kertoo vetävänsä joukkonsa Irakista vuoden loppuun mennessä.

Yksi päivä sitten: Iranin kerrotaan valmistautuvan poikkeustilaan.

Joitakin tunteja sitten: Turkin itäosassa lähellä Iranin rajaa sattuu maanjäristys, jonka voimakkuus on 7,3 magnitudia ja jonka keskus on 20 kilometrin syvyydessä. (Ensimmäisen tiedon mukaan 7 km:n syvyydessä, mutta [amerikkalainen] USCG muutti myöhemmin tulosta.)

Pikakirjoitusta

2011-10-23T19:53:00.004+02:00

Joskus vuosia sitten piirsin mielelläni, sellaisia hyvin nopeita luonnoksia ihmisistä ympärilläni. En ole tehnyt niin enää pitkään aikaan. Ehkä korvaan sitä huvitusta kirjoittamalla näitä nopeita ja lyhyitä tekstin pätkiä?

Kyyneleet

2011-10-23T19:51:00.003+02:00

Väsymys purkautui tänään riitana ja itkuna. Hautauduin vällyjen alle ja vannoin etten nouse enää koskaan. Oli pakko, kun henki ei enää kulkenut, eikä itsesäälistä ollut enää viihdyttäjäksi.

(Mutta silmäkulma näyttää lopettaneen nykimisen! Kyyneliäkö se vain tarvitsi?)

Kylmyys

2011-10-23T19:49:00.001+02:00

Intiaanikesästä hypättiin suoraan talveen, syksyä ehti välissä olla ehkä päivä tai kaksi. Villapaita päällä, villasukat jalassa, lämmitys on päällä ja silti on kylmä.

Kalakauppias

2011-10-22T22:47:00.005+02:00

Palautimme kalan kauppiaalle. Hän meni paniikkiin, heitti kalan sellaisenaan jäteastiaan, otti sen pois, avasi paketin, puhui taukoamatta, heitti kalan uudestaan jäteastiaan, sanoi ettei ymmärrä englantia ja kysyi sitten englanniksi haluaisimmeko toisen kalan pilaantuneen tilalle, ryhtyi sitten laskemaan mikä sen hinta oli ollut ja kuuntelematta lainkaan mitä yritimme hänelle (ranskaksi) sanoa hän paiskasi kolikot käteeni ja hymyili että näin on hyvä, olkaa hyvä.

"Olen pahoillani, hänen olisi pitänyt sanoa" sanoi mieheni kun lähdimme hämmentyneinä kauppahallista.

Kala oli pilalla. Sillä oli harvinainen tauti, joka saa lihan sulamaan muodottomaksi. Ulkopuolelta kala näyttää täysin normaalilta, mutta kun sen avaa ja suolistaa, se menettää muotonsa. Miehen vaimo avasi kalan, mies pesi. Heidän olisi pitänyt huomata, mutta he eivät joko huomanneet tai välittäneet. Tämä on jo toinen kerta, ikävää, sillä kyseinen kalakauppa ennen uusia omistajia on ollut vakipaikkamme.

Kilpikonna

2011-10-22T22:40:00.003+02:00

Vanha mies on uima-altaassa aina ennen minua. Hänen kasvonsa ovat pitkät, iho tummempi kuin minun. Musta uimalakki sopii miehen pitkiin, hevosmaisiin kasvoihin, se on kuin osa kasvoja.

Mies ui altaan toisesta päästä toiseen hitain vedoin. Hänen ruumiinsa on melkein pystysuorassa; jalat eivät liiku juurikaan, kädet vetävät veteen laajoja kaaria ja saavat koko kehon liikkeelle. Päästyään altaan toiseen päähän mies levähtää. Hän pitää kiinni veteen johtavien portaiden kaiteista ja katselee vettä kauhovia ihmisiä.

Kun uimahalli alkaa tyhjetä ihmisistä ja altaassa on enää vain muutama uimari, uskaltautuu mies uimaan selkää. Hänen päänsä näyttää kelluvan veden päällä. Se muistuttaa pientä kilpikonnaa, jonka suu on juuri ja juuri auki.

Haave

2011-10-21T14:56:00.001+02:00

Ihan pieni haave vain: ihan pieni puutarha, aamukastetta lehdillä, mullan tuoksua, kuopimista ja harventamista, pieniä iloja ja ihmeitä, jotakin keittiöön tuotavaakin.

Aion tehdä asialle jotakin ensi keväänä. Se on askel, vasta pieni, mutta pienet askelet voivat kasvaa harppauksiksi, tai ainakin toisiksi askeliksi. Saa nähdä.

Hiljaisuus

2011-10-20T22:32:00.003+02:00

Toistaiseksi nautin tästä hiljaisuudesta. Kuin olisin piilossa, kiven tai puun takana, ja riipustelisin siellä omiani. Ei tätä ikuisuuksia kestä, mutta juuri nyt on hyvä näin.

Olen nukkunut vaihtelevasti. Nähnyt unia, kirjoittanut niistä ja sensuroinut itseäni. Silmäkulma tikittää yhä, mutta tänään jo vähemmän.

Mielipide

2011-10-20T22:30:00.001+02:00

Korttelin ympäri

2011-10-20T22:13:00.003+02:00

Yritän: Ryhtyessäni miettimään – ääneen – maailman tapahtumia ja poliittisia hullutuksia, juoksen korttelin ympäri viidesti. Ainakin mielessäni. Hep! Taas mennään.

Jouluvalo

2011-10-20T22:10:00.004+02:00

Kylmä tuuli puhalsi tänään läpi kivisen kaupungin. Sekö se sai jonkun ripustamaan ensimmäisen jouluvalon kadullemme? Loput seuraavat perästä, ehkä seuraavana jäätävänä päivänä.

Täällä näin

2011-10-19T22:42:00.004+02:00

...on pimeää. Vesisade on lakannut, tuntikausia sitten, ja kadut ovat jälleen kuivat. Joka päivä aina joulukuun 21. päivään saakka lyhenevät valoisat hetket minuutilla tai parilla. Vielä se ei tunnu missään, mutta annas olla kun kelloja käännetään. Kenen idea sekin oli?

Ensimmäiset

2011-10-19T22:37:00.005+02:00

Uuden kotimaani ensimmäinen nainen on sairaalassa synnyttämässä lasta. Maan ensimmäinen mies puolestaan otti ja lähti Saksaan. Bisneksiä, he sanovat. Mitä, sen annoin mennä ohi korvieni.

Minimalistisuudesta

2011-10-19T00:06:00.001+02:00

Uusi blogini on ottanut minimalistisen suunnan. Mielenkiintoista. Odotan ja katson, mihin se minut johdattaa.

Pulut

2011-10-18T23:41:00.006+02:00

Pulupariskunta asuu rännin notkelmassa. Toisinaan ne nousevat ylemmäs ja katselevat kaupungin kattojen yli antennien nokasta. (Miltä maailma mahtoikaan näyttää ennen antennien valtakautta? Talot ovat niitä paljon vanhemmat.)

Lattiat

2011-10-18T23:29:00.003+02:00

Kivilattiat eivät enää ole miellyttävän viileät jalkojen alla, vaan ovat alkaneet hohkaa kylmää. Villasukat on otettu esiin. Villapaitaa ei vielä viitsisi.

Unia

2011-10-17T11:56:00.003+02:00

Vasemman silmän oikea yläkulma nykii kolmatta viikkoa. Silmät ovat yhä väsyneet, mutta en näytä enää zombielta, pussit silmien alla ovat silenneet. Näen unia. Valtavasti unia. Viime yönä olen kiivennyt kvittenipuuhun ja kerännyt kolme valtavaa hedelmää tehdäkseni niistä hilloa. Ystäväni, jota en ole nähnyt vuosiin, halusi puolestaan valmistaa banaanipirtelöä Syyrian puolesta. Banaanit olivat kuitenkin raakoja ja kauppias löysi niiden tilalle jotakin muuta.

Olen ollut tänä aamuna saamaton, hyvin saamaton. Avaan ikkunan ja annan viileän syysilman virrata asuntoon sisään. Kadulta kuuluu äänten sorinaa, jossakin kaukana lapset kiljahtelevat, skootteri pörrää talomme ohi.

Kalterit

2011-10-17T11:37:00.000+02:00

Kaduilla

2011-10-17T11:13:00.006+02:00

Korkokengät kopisevat kivetyillä kaduilla, mustiin vaatteisiin pukeutuneet hahmot ilmestyvät ja katoavat kaupungin ikivanhassa labyrintissa kuin muistot menneisyydestä.

Minun kenkäni eivät kopise. Kuljen vastavirtaan, olen matkalla leipomoon. Ohitan aukiot, joilla kahvilat ovat jo avanneet ovensa. Pienten terassipöytien ääressä istuu töihin menijöitä, he juovat nopeasti kahvinsa ja lukevat aamun lehden. François Hollande on voittanut esivaalien toisen kierroksen ja on kuin maalla olisi jo uusi presidentti.

Syksy

2011-10-17T11:04:00.002+02:00

Aamu valkenee kivisessä kaupungissa harmaana. Odotettavissa on sadetta, tänään, huomenna, ylihuomenna... Syksy, kaikkien niiden lämpimien intiaanikesäpäivien jälkeen, on saapunut tännekin.

Kohtaaminen

2011-10-15T20:07:00.001+02:00

On katsottava ylös, taivaalle...

Tyhjyys

2011-10-15T19:41:00.000+02:00

Uusi lehti käännetty. Mikä vapaus!